Venttiilivälysten säätö kunnostuksen jälkeen on työvaihe, joka ratkaisee, säilyykö koneistamon tarkka kansityö vai menetetäänkö se ensimmäisten satojen kilometrien aikana. Kun sylinterikansi palaa koneistamolta uusituin istukoin ja hiotuin venttiilein, vanhat välykset eivät enää pidä paikkaansa. Artikkeli on kirjoitettu klassikkoauton omistajalle, harrastajalle ja pienelle korjaamolle, joka kokoaa moottorin itse. Siinä kerrotaan, miksi välykset muuttuvat, miten ne säädetään oikein ja milloin ne tarkistetaan uudelleen.
Miksi välykset muuttuvat kannen koneistuksessa
Kun venttiili-istukka koneistetaan tai venttiilin lautanen hiotaan, venttiili painuu syvemmälle kanteen. Muutos on pieni, tyypillisesti 0,05-0,3 mm, mutta se näkyy suoraan venttiilin varren pään korkeudessa. Varsi nousee ylemmäs kohti keinuvipua tai nostinta. Välys pienenee.
Tämä yllättää usein. Moni olettaa, että tuoreen kunnostuksen jälkeen välykset ovat ennemmin liian suuret, mutta kannen koneistuksen jälkeen tilanne on yleensä päinvastainen. Työntötankomoottoreissa myös kannen tai lohkon tasohionta muuttaa keinuvipujen geometriaa, koska kansi laskeutuu nokka-akseliin nähden alemmas.
Kokenut koneistaja mittaa varren pään asennuskorkeuden jo kannen kokoonpanossa. Jos venttiili on painunut liikaa, varren päätä voidaan lyhentää hiomalla, mutta vain vähän, koska pään karkaistu kerros on ohut. Istukkatyön käytännöstä kerrotaan tarkemmin artikkelissa venttiilien hionta ja istukoiden tasaus.
Säätötavat eri moottorityypeissä
Ruuvisäätöiset keinuvivut ovat klassikkoautojen ja traktoreiden perusratkaisu. Volvo B18 ja B20, ilmajäähdytteinen VW-bokseri, Saab 96:n V4 ja useimmat vanhat Valmetin traktorimoottorit säädetään säätöruuvilla ja lukkomutterilla. Työ on nopeaa, ja sen voi tehdä rakotulkilla tavallisessa autotallissa.
Säätöpalalliset kupunostimet ovat yleisiä 1980-2000-lukujen kaksinokkaisissa moottoreissa. Välys muutetaan vaihtamalla eripaksuinen säätöpala. Uuden palan paksuus lasketaan näin: vanha pala + (mitattu välys − tavoitevälys). Jos mitattu välys on 0,15 mm, tavoite 0,25 mm ja vanha pala 2,50 mm, tarvitaan 2,40 mm:n pala. Monissa moottoreissa paloja ei saa vaihdettua ilman, että nokka-akseli irrotetaan.
Hydrauliset nostimet eivät tarvitse säätöä normaalikäytössä, mutta kunnostuksen jälkeen niilläkin on vaatimuksensa. Jenkki-V8:ssa, jossa on säädettävät keinuvivut, kuten pienlohko-Chevyssä, mutteri kiristetään ensin nollavälykseen ja siitä tyypillisesti puoli kierrosta lisää esijännitykseksi. Kiinteällä säädöllä varustetuissa moottoreissa varren pään korkeuden täytyy pysyä nostimen toiminta-alueella, muuten venttiili jää raolleen.
Venttiilivälysten säätö askel askeleelta
Ammattilainen aloittaa tarkistamalla korjauskirjasta, onko arvo annettu kylmälle vai lämpimälle moottorille. Esimerkiksi Volvo B20:n arvo on 0,40-0,45 mm kylmänä, ja lämpimän moottorin arvo on eri. Väärä taulukko on yleisin yksittäinen virhe.
1. Pyöritä kampiakseli sylinterin 1 puristustahdin yläkuolokohtaan, jolloin sen molemmat vivut ovat löysällä.
2. Työnnä rakotulkki väliin. Sen pitää liukua tasaisen tiukasti, mutta se ei saa kiilautua.
3. Säädä, kiristä lukkomutteri ja mittaa uudelleen, sillä kiristys muuttaa välystä usein 0,02-0,05 mm.
4. Etene sytytysjärjestyksessä ja pyöritä kampiakselia aina oikeaan suuntaan.
5. Kirjaa jokainen mitattu arvo ylös ennen kuin muutat sitä.
Nelisylinterisessä on nopea tarkistuskeino: kun sylinterin 4 venttiilit ovat limityksessä eli molemmat hieman auki, sylinteri 1 on puristustahdin yläkuolokohdassa. V8:ssa kannattaa varmistaa, mikä numerointi on käytössä, koska Fordin ja GM:n sylinterinumerointi poikkeavat toisistaan.
Rakotulkkiin tottuminen vie aikaa. Säätöpalamoottoreissa mittauksiin kannattaa yhdistää mikrometri, jolla palojen todellinen paksuus tarkistetaan. Leimattu arvo ei aina vastaa kuluneen palan todellista mittaa. Lisää aiheesta on artikkelissa moottorin koneistuksen mittaukset.
Yleisimmät virheet säädössä
Säätö kylmässä tallissa. Suomessa moottoria kootaan usein talvella lämmittämättömässä autotallissa. Kylmän moottorin arvot annetaan yleensä noin 20 °C:n lämpötilalle. Jos alumiinikansi on −15 °C:ssa, mittaustulos ei ole luotettava. Moottorin pitää antaa lämmetä tasaisesti huoneenlämpöön ennen säätöä.
Mittaus väärässä kohdassa. Jos venttiili on vähänkin auki nokan nousulla, välys näyttää pienemmältä kuin se on. Silloin säätäjä löysää venttiiliä turhaan, ja moottori alkaa kopista.
Sisäänajon jälkeinen tarkistus jää tekemättä. Tästä kerrotaan tarkemmin alempana.
Myytti: tiukka välys on hiljainen ja siksi parempi
Kopiseva venttiilikoneisto saa monen kiristämään välykset alakanttiin. Ajatus on ymmärrettävä, mutta väärä. Pakoventtiili luovuttaa merkittävän osan lämmöstään istukan kautta kanteen. Jos välys on liian pieni, venttiili ei lämpimänä enää sulkeudu kunnolla. Silloin kuumat pakokaasut virtaavat raosta ja polttavat lautasen reunan.
Liian suuri välys aiheuttaa ääntä ja kuluttaa nokkia ja vipujen kärkiä, mutta tuho etenee hitaasti. Liian pieni välys voi pilata tuoreen kansityön muutamassa tuhannessa kilometrissä. Jos joudut valitsemaan, sallitun vaihteluvälin löysempi pää on turvallisempi. Hydraulinostimilla tämä ei päde, koska niissä esijännitys tehdään valmistajan ohjeen mukaan.
Tarkistus sisäänajon jälkeen
Ensimmäisten 500-1000 kilometrin aikana venttiilit asettuvat istukoihinsa ja kannentiiviste painuu. Välys pienenee yleensä vielä hieman. Vanhoissa moottoreissa, joiden kansipultit jälkikiristetään, kiristys muuttaa välyksiä aina. Siksi välykset tarkistetaan jälkikiristyksen jälkeen. Sisäänajon kokonaisuutta käsitellään artikkelissa remonttimoottorin asennus ja sisäänajo.
Kilpamoottoreissa, esimerkiksi jokamiesluokan autoissa, välykset tarkistetaan usein jokaisen kilpailuviikonlopun jälkeen. Traktorien ja veneiden moottoreissa tarkistus tehdään tyypillisesti ensimmäisten 50-100 käyttötunnin jälkeen. Tarkka arvo on syytä katsoa moottorikohtaisesta ohjeesta.
Moottorikoneistamo vastaa kannen koneistuksesta ja kokoonpanosta, mutta lopullisen säädön tekee usein moottorin kokoaja tai korjaamo. Rajasta kannattaa sopia etukäteen, koska vastuu palaneesta venttiilistä kuuluu sille, joka välykset viimeksi säätää. Määräaikainen huolto kuuluu autokorjaamolle. Moottorikoneistamo keskittyy moottorin sisäosien koneelliseen kunnostukseen.
UKK
Kuinka usein venttiilivälykset pitää tarkistaa kunnostuksen jälkeen?
Ensimmäinen tarkistus tehdään 500-1000 kilometrin jälkeen tai kansipulttien jälkikiristyksen yhteydessä. Sen jälkeen noudatetaan valmistajan huoltoväliä, joka ruuvisäätöisissä klassikkomoottoreissa on usein 10 000-20 000 km.
Voiko hydraulinostimilla varustetun moottorin välyksiä säätää?
Säädettävillä keinuvivuilla varustetuissa moottoreissa säädetään esijännitys, ei varsinaista välystä. Kiinteissä järjestelmissä säätömahdollisuutta ei ole, joten varren pään asennuskorkeus pitää tarkistaa jo kannen koneistuksen yhteydessä.
Paljonko venttiilivälysten säätö maksaa korjaamolla?
Ruuvisäätöisen nelisylinterisen moottorin säätö maksaa tyypillisesti 80-150 €. Säätöpalamoottorissa, jossa nokka-akseli pitää irrottaa, hinta on usein 200-500 € palojen lisäksi.
Ennen ensimmäistä käynnistystä
Säädä välykset huoneenlämpöisenä, mittaa jokainen arvo uudelleen lukkomutterin kiristyksen jälkeen ja kirjaa tulokset vihkoon. Merkitse kalenteriin uusintatarkistus 500-1000 kilometrin päähän. Kun kannen kunnostukseen on käytetty useita satoja euroja, puolen tunnin lisätarkistus sisäänajon jälkeen on edullisin keino suojata työ.